Ylläolevat kuvat on poimittu MeNaiset lehdestä. Sen kertaisessa lehdessä oli paljon "hyvää" asiaa ruuasta. Tahdon tarttua ensin alempiin kuviin. Niissä puhuttiin siitä kuinka karppaus ei ollutkaan hyvästä vaan ruokailut olivat yhtä kyttäämistä. Jutussa tultiin samaan tulokseen kuin itsekkin olen tullut. Eli ihmedietit ja muut voivat auttaa alkuun, mutta eivät kanna pitkälle. Ja kyllä, tiedän että moni on saanut itsensä karppaamisella todella hyvään kuntoon.
Mutta monelle karppaaminen ja muut dietit tuovat enemmän harmaita hiuksia kuin kadonneita kiloja. Minne katoaa elämän ilo ja sponttaanisuus? Totta kai monelle, joka tähtää esimerkiksi fittness kisoihin on tärkeää pitää kuri ruokavaliossa, mutta he ovatkin mielestäni oma lukunsa.
Mutta kun puhutaan normaaliruokavaliosta on parempi pysyä sillä tutulla ja turvallisella tiellä. Eli niillä oikeilla annoskoilla ja lautasmallilla sekä monipuolisella liikunnalla. Juujuu, helppo minun on puhua ylipainoisena ja ikuisena laihdutus yrittäjänä. Voin sanoa, että tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta itsekurini on vain totaalisen surkea. Aion vieä nousta täältä ja laihtua. Sen olen päättänyt!
Ikuiseen onneen ei ole oikotietä. Eikä niinkään myös laihtumiseenkaan. Siihen tarvitaan kovaa työtä!
Sitten tuohon ylimpään kuvaan. Tarkemmin tutkimattomana on ilmennyt uutena syömishäiriönä fatoreksiaa. Siinä lihava ajattelee olevansa laiha. Onko tämä vahvan itsetunnon tuotetta vai harhaanjohtavaa peilikuvaa? Voin samaistua tilanteeseen ja artikkeliin ajatus tasolla täysin.
Omat ongelmakohtansa ja todellisuuden kohtaa vasta näkemällä sen kameran linssin takaa. Ja ei, se kamera ei vääristä - hyvä yritys! Jos et hahmota ongelma kohtiasi tai haluat palauttaa itsesi todellisuuteen, otatuta itsestäsi sivu ja etuprofiili kuva. Se pistää miettimään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina tervetullut! :)