Laihdutus oivallus

Tunnen oivaltaneeni toista kertaa elämässä ihan oikeasti, ihan tosissaan mistä terveellisestä elämästä ja hyvästä olosta on kyse. Se ei ole pelkkää puntariin kyttäämistä ja vatsamakkaroiden kauhistelua se on jotain minkä tuntee itse sisällään ja jotain minkä näkee peilistä hymyn muodossa. Täytyy vain mennä rauhallisin askelin hitaasti eteenpäin. Periksi antamatta!

Olen yrittänyt nyt aluksi keskittyä okeisiin ateriamalleihin ja siihen, että tulee syötyä ihan oikeaa ruokaa. Pikku hiljaa sitten pienennän annoskokoja ja vaihdan toisen päivän ruuista salaatiksi tai kasviskeitoksi.

Herkuille en ole täysin sanonut ei. Niiden osalta olen mennyt periaatteella "pulla päivässä". Eli vain yksi herkku esimerkiksi muffinsi päivässä. Ei viittä pullaa niinkuin ennen.. Tätäkin määrää pikku hiljaa vähennellen.

Herkkujen korvaajaksi on ilmestynytkin tee ilman sokeria tai hunajaa eli ihan pelkkä puhdas tee. Sitä on tullut alettua nautiskella ihan tosissaan. Erityisesti aamupalalla ja ruuan jälkeen.

Liikunnan osalta olen huomannut, että se ei tule itsestään vaan sille on otettava oma aikansa ja paikkansa. Ja mentävä eikä jäätävä kotiin ihmettelemään ja istuskelemaan. Syksyn pimeämät illat tuovat oman haasteensa pikku hiljaa, mutta onneksi on kuntosalit, uimahallit, katuvalolliset(kin) tiet ja iltavuorot ja nukkumapäivät yövuoropäivinä, joita ennen voi käyttää valoisan ajan hyväksi.

Mutta kyllä minä onnistun, olen päättänyt sen. Nyt en anna periksi! Minä laihdun sen 7 kiloa vielä! :)