Aikaisemmin kirjoittelin teille blogimaailman esikuvistani. Nyt on aika valottaa myös arkielämän esikuviani.
Luonnollisesti edellisessä postauksessa vilahtaneet Minna ja kummitätini, jotka blogia kirjoittelevat kuuluisivat myös tähänkin postaukseen, mutta heidät on jo kerran paljastettu joten annetakoon tilaa uusille henkilöille ;)
Isäni on esikuvani siin mielessä, että häneltä olen oppinut kuinka tärkeää on auttaa muita vaikkei aina itse siitä hyöytyisikään muuta kuin hyvänmielen kautta. Isäni on toiminut iät ajat aktiivisesti lapsuuden kyläni kylätoimikunnassa ja antanut kyllä kaikkensa sen eteen. Niinpä olen itsekkin hänen mukanaan erilaisissa talkoissa kulkenut pienestä asti. Myös edesmennyt äitini oli oiva esimerkki samaisessa asiassa, vaikkei kylätoimikunnassa toiminutkaan niin paljoa, mutta autteli kylläkin muita tuttujamme minkä ehti. Tämän kautta on myös itselle tullut opittua kuinka tärkeää on ajatella muidenkin kuin omaa napaa.
Yksi vasta 5 vuotta sitten elämääni tullut tärkeä henkilö on myös suuri sydäminen ja mahtavan&kelmin huumorintajun omaavaa ihminen. Hän on avomieheni yli 90 vuotias mummo (isän äiti), joka on nykyisin minulle kuin oma mummo.Omia mummojani kun en ole lainkaan nähnyt, vain kaksi isäni puolen isomummoa ja isän isäni kun olin alle 5 vuotias.
Henkilö, jonka kaltaiseksi isäni kertomusten kautta miellän on isän äitini, häntäkään en siis koskaan saanut tavata. Kun kysyin isältäni millainen mummo oli mietti isä hetkisen. Alkoi kertomaan, mutta lopetti kesken. Tirautti muutaman kyyneleen ja totesi, että mummo oli hyväsydäminen ja juuri sellainen kuin sinä olet tyttäreni. Ahkera tekemään ja vähän kaikessa mukana.
Isän kertoessa ylläolevaa mietin mielessäni kuinka olenkin jotenkin mieltänyt aina itseni enemmän isänpuolen sukuun tulleeksi ainakin kehon puolestani. Nimittäin äidinpuolen sukuni on enemmän hoikkaa sorttia ja meiklinen taas vähän tukevampaa kastia.
Myös isän sisko, jonka yhden lapsen kummitäti olen on yksi arkielämäni esikuva. Hän on ihminen joka uskaltaa näyttää ja kertoa tunteistaan. Ja välittää asioista ja ihmisistä aidosti sekä vilpittömästi. Lisäksi meitä yhdistää kiinnostus vyöhyketerapiaa ja homeopatiaa kohtaan. Eli tietyllä tavalla seuraan osaksi hänen jalan jälkiään.
Moni muu arkielämässä ansaitsisi myös tulla mainituksi. Mutta aina on raja vedettävä johonkin :)
Hienoja ajatuksia hienoista ihmisistä :)
VastaaPoistaMie muistan nuo jo edes menneet arjen sankarit ja he todellakin ovat olleet niitä :) Ja muistan heitä monista pienistä arjen jutuista... Vieläkin mie joskus teen kesäisin juomaksi semmosta sekotusta, jossa on appelsiinituoremehua, vettä ja sokeria. Sinun isän äiti sitä teki heinäpellolle. Ja sitten semmosiin ruskeisiin lasikippoihin viiliä, joissa rasva oli ihanasti paksuna kerroksena pinnassa, niin ja porraspielessä oli kesäisin aina samettikukkia ja niitä matalia kukkia, jotka aukiaa silloin kun aurinko paistaa, oliskhan päivikki nimeltään... Ja isän isäsi en koskaan kuullut kenestäkään sanovan mitään pahaa sanaa, muistan hällä olleen semmosen nahkaisen laukun jossa oli Airamin termospullo ja voileivät voipaperiin käärittynä, silloin kun uitolla töissä kulki. Ja sinun isän isän äiti onkin sitten minun arjen sankari numero yksi :) Semmonen kun osaisi olla, niin voisi olla itseensä tyytyväinen :) Mummo rules edelleen ;D