Mitä kauppakärryyn tipahtaa?

Sain kesällä 2010 todellisen herätyksen kun kasvissyöjä ystäväni tuli meille yökyläilemään ja menimme yhdessä ruokakauppaan. Silloin tajusin kuinka paljon ruokakärryyn tipahti liha tuotteita ja kuinka kasvispuoli jäi vähemmälle. Tämä on palannut mieleeni usein, muttei ehkä tarpeeksi usein.

Uudelleen se palasi mieleen lukiessani Hanna Partasen - Kyytiä kiloille kirjaa. Siinä kehotettiin menemään kauppaan rauhassa ja kauppalistan kera. Koska kiireisenä tuli lapettua kauppakärryyn vain epäterveellisiä vaihtoehtoja.

Itse harvemmin kirjoitan kauppalistaa. Joskus kun taloustavarat eli esimerkiksi pesuaineet ovat lopussa kirjoitan listan.Tai jos olen leipomassa jotain uutta tai isomman määrän erilaisia juttuja. Mutta yleensä menen ilman kauppalistaa kauppaan, koska tiedän ostavani ne perus tuotteet mitä aina - maitoa, lihaa, kasviksia, hedelmiä jne.. Taloustavara kauppalistan  lisäksi syntyy useimiten lista, jossa lukee jos jotain erityistä piti muistaa katsoa kaupasta kuten monivitamiini valmistetta tai muuta vastaavaa erityistä. Mutta tosiaan perustarvikkeita en koe tarpeelliseksi listata ne kun tulee lähes puoli automaattisesti.

Nykyisin olen onneksi alkanut lisätä kauppakärryyn kasviksia huomattavasti enemmän kuin ennen. Ja kiinnittää huomiota hinta eroihin sekä terveellisyyteen. Ja harkita kuinka paljon kaikkea OIKEASTI tarvitaan, jottei ruokaa menisi niin paljon hukkaan.

Meillä on ollut yleensä periaatteena, että minä haen viikon ruuat kerralla ja sitten tarvittaessa haetaan lisää jos jokin loppuu tai tulee jotain erityistä tarvetta tai jotain unohtuu. Ennen kävimä yhdessä kaupassa, mutta nykyisin on todettu, että on paljon helpompaa, että minä käyn yksin kaupassa niin vältyttään monelta pahalta. Kuten siltä, että mies kauhistelee ruuan hintaa ja ärsyyntyy ihmisruuhkassa. Ja minä huutelen kassalla, että elä rakas pakkaa niitä salaatteja sinne maitojen alle. Ja ei, elä laita pakasteita siihen kassiin missä ne vihannekset ovat. Kantoapu olisi aina tottakai kiva, mutta sekään ei ole ongelma kun kassit saa kätevästi kärrättyä autolle kärryillä.

Ja pakkaamistakin nopeuttaa citymarketin ihanat isot kestokassit. Joita meillä hyödynnetään kauppakäytön jälkeen pullojen palautuskasseina sekä hyvinä pakkausvälineinä reissussa lakanoille,ulkovaatteille ja ruuille. Sekä oiva apu myös lehtien ja pahvien palautus kassina.

Viime parin kuukauden aikana olen tuntunut kokevan myös herätyksen ruokien maistelujen suhteen. Olen huomannut, että olen ns. kasvanut aikuiseksi sen osalta. En siis enää sano, en tykkää tuosta. Vaan maistan ihan rohkeasti uusia ruokia. Jouluna löysin lanttu- ja porkkanalaatikon - kylläkin itsevalmistetut upposivat vain, ei kaupan eineslaatikot. Ja eilen löysin keitetyn/höyrytetyn kukkakaalin. Pikku hiljaa eteenpäin ja kohti uusia maku elämyksiä.