Punnitukset jakavat ihmisiä moneen ryhmään. En siis tarkoita nyt painolla vaan, sillä kuinka usein se tehdään. Joku käy laihduttaessaan puntarilla kerran viikossa kun joku taas kerran kuussa. Ja joku, kuten minä laukkoo puntarilla joka päivä.
Toisilla se, että puntarin luvut eivät liiku alaspäin aiheuttaa tuskaisuutta. Ja tällöin kehoitetaan unohtamaan puntari joksikin aikaa kaappiin. No, itsekkin koen tuota tuskaisuutta usein kun aamulla puntarille hyppään, mutta toisaalta taas puntarin tulokset motivoivat. Jo 100g vähemmänkin puntarin luvuissa tuntuu hyvältä motivoivalta eli kunhan vain tietää painon tippuneen edes hitusenkaan. Kukin taaplaa tyylillään, mutta tänään lupaan piilottaa puntarin kaappiin muutamaksi päivää.
Kävin eilen uuden työnmerkeissä kuuntelemassa "Työniloa" luentoa, joka oli kestoltaan 2,5tuntia. Jollain ihmeellä luennoitsija Unto Matinlompolo(kohan se oli) onnistui kyllä saamaan tuon ajan kulumaan paljon nopeamman tuntuisesti. Esimerkillinen luennoitsija - ei kalvoja ei powerpointteja vain mies ja puhetta. Vaatii taitoa ja kokemusta, jota tällä miehellä oli. Siitäs en enempää lätisemättä siirryn koulutuksen yhteen toiseen positiivisesti yllättäneeseen puoleen eli tarjoiluihin. Jo kotona päätin, että ei en sitten ota pullaa jos on tarjolla vaan tyydyn juomaan Hyvää Päivää Piristävää juomaa (pientä herkuttelua) ja syömään askillisen Läkeröl karkkeja (enpä sortunut ostamaan kaupassa muuta kuin ne, jee!). Mutta kuinkas ollakkaan koulutuksen tarjoilut oli ajateltu todella hienosti. Tarjolla oli pullan sijaan kahvin&teen ohella appelsiineja & viinirypäleitä. Sekä suklaata. Tarjoiluja perusteltiin, sillä että tämän vuoden aihe on työhyvinvointi, eikä pulla ole välttämättä aina parasta hyvinvointia. Tästäpä olisikin hyvä ottaa monen tarjoiluja järjestävän vinkki korvan taakse.
Ruoka aiheessa jatkaen. Lupailin huippu kuntoon 3 tehtävässä maistelevani AINAKIN 1 uuden ruoka-aineen oppiakseni syömään kaikkea aikuisten tapaan ja kumoamaan lapsuuden hyi en tykkää ajatusmaailmaa. Eilenpä minä reippaana tyttönä maistelin kahta - parsakaalia ja mämmiä. Nyt voin todeta, että kumpaakin voisin syödä vaikkeivat ylintä herkkuani olleet kumpanenkaan. Nyt täytyy alkaa kehittelemään taas jotain uutta maistettavaa kuten kaalilaatikko & kaalikääryleet. Millekkään en aio sanoa jyrkkää EI:tä. Ja olenhan mie kehittyny kesäkurpitsan syömisessäkin :) Viime kesänä se meni vain grillattuna alas, nyt se menee jo raastesalaattina ja salaatin seassa kuutioinakin ;))
Vieläkään en ole saanut päätettyä lähtisinkö go fat go:n Liteen mukaan vaiko en. Kiikun kaakun olen vieläkin. Toisaalta joo ja toisaalta ei. Hankalaa! Pitänee yrittää tehdä + ja - lista tästä asiasta päivän päälle. Tänään auto parka joutuu uhrautumaan ja joutuu käynnistymään -25 asteen pakkasella ja viemään minut kuntosalille. Ja josko samalla vähän asioita hoitelisi vähemmäksi. Eilen sain jo kivasti työkysymyslistan hoidettua koulutuksen yhteydessä. Huomenna oli mietteissä käydä uimassa samalla kun menen käymään lääkärissä vihdoin ja viimein nuiden rytmihäiriö tuntemusten takia.
Aavistuksen verran ruokapainoitteinen kirjoittelu tuli tänään tästä, mutta mikäpä muukaan se on laihduttajalla mielessä/pohdinnan alla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina tervetullut! :)