Syksyn vastustus ja ankeus

Tämä syksy on ollut yhtä vastustusta täynnä. Vastustuksiin on mahtunut niin auton hajoamista kuin korjaantumista. Ja jatkuvaa pelkoa uudelleen hajoamisesta. Lisäksi myös toisen autolta samaa, vaikkakin se toinen auto sitten hajosikin kokonaan ja sen tilalle täytyi ostaa uusi. No sehän pisti niin mukavasti pakkaa raha puolella sekaisin, ettei keititöremonttia tarvikkaan ihan heti haaveilla...

No tuo kaikkihan on vain materiaalia, mitäs siitä? Mutta entäs sitten kun oma terveys meinaa pettää itsestä riippumattomista syistä? Ja vielä kummallakin! Miehellä on viime keväästä asti vaivanneet vatsavaivat. No niitä nyt tutkitaan. Täytyy olla onnellinen siitä, että voisi olla jotain pahempaakin ja olla tyytyväinen, että asiaa tutkitaan. Lisäksi miehen kädestä onnistui lähtemään jänne pois paikoiltaan. Onneksi hän pääsi vanhan ajan kansanparantajalle joka laittoi jänteen paikoilleen. Oma terveys meinaa myös vähän rakoilla, mutta josko se tästä alkaisi suttaantua.

Työn ohella suoritettava koulukin on käynnistynyt. Ihme ja kumma kaikesta tästä muun elämän höykkyytyksestä huolimatta kouluhommatkin ovat vähän edistyneet. Vaikka häätyy myöntää, että taas hetki on mennyt etteivät ole ollut päälimmäisenä mielessä. Mutta toisaalta tällä hetkellä on niin hyvä tilanne, että mihinkään päin ei tarvi hötkyillä. Paitsi yhtä harjoittelua ja näyttöä lukuunottamatta. Kasassa alkaisi olla ilmaisutaidon portfolio (tai ainakin hyvällä alulla) ja yksi koulutuksen osa odottaa arviointikokousta.

Mutta toivottavasti pikkuhiljaa valo alkaisi paistamaan risukasaankin. Täytyy vain ajatella positiivisesti ja ajatella niin, että täytyy olla onnellinen siitä, että niin moni muu asia on hyvin ja että asiat voisivat olla vieläkin huonommin. On kuitenkin katto pään päällä, hyvä parisuhde, Onni-koira ja ympärillä ihmisiä jotka välittävät. Mutta olisihan se ihan jees jos terveyskin olisi kunnossa.

No paremmalla onnella eteenpäin toiveikkain mielin! Ens maanantaina starttaa minun herkuton lokakuu, se on ainakin varma!