Huh...

Aamulla olo oli virkeä ja seesteinen. Ajatuski kulki iloiten ja riemuiten. Elämä oli ihanaa ;) No on se vieläkin! Mitä nyt vain puhti meinaa olla pois vähän erilaisen työpäivän jäljiltä. Kaksi työpäivää vielä ja sitten koittaa yhden päivän vapaa.

Mies on toista iltaa ylitöissä, joten meikäläisellä on ollut töiden jälkeen vetovastuullaan kotityöt eli puiden haku ja takan lämmitys, itselle murkinaa, Onnille rapsutuksia ja huomiota, kanojen ruokinta, muut ihanat kotityöt yms. Molempina iltoina olen tuntunut silti löytäväni itseni puoli unessa tietokoneelta tyhjänpäiväisiltä sivuilta. Mutta ehkä se on ihan hyvä tapa leppuutta hermoja. Huomena aijon kuitenkin suunnata töiden jälkeen salille taas. Eilen oli tarkoitus mennä mahavekkiin, mutten ehtinytkään töiden takia.

Näinä parina iltana on huomannut kuinka tärkeä toinen on. Yleensähän minä olen se meidän perheessä joka illat juoksee siellä täällä ja joka tekee vuorotyötä. Mutta nyt ymmärtää kuinka tyhjää ja tylsää kotona on yksin (+Onnin kanssa). Mutta tästä taas opitaan ja osaa arvostaa enemmän. Vaikka onhan se oma yksinolo aikakin joskus tervetullutta, mutta työpäivän jälkeen kaipaa vain sitä juttu seuraa ja kainaloa mihin käpertyä.

Aamulla tuskastelin teille retkahduksia ja muuta. Onneksi päiväni pelastivat yksi kommentti ja yksi ihana tekstiviesti. Kiitokset siis kuuluvat Pepposelle, jonka kommentti kuului näin:

"Toi on hieno piirre ettet ole antanut periksi "retkahduksesi" jälkeen niinkuin monet tekevät vaan jaksat painaa loppuun asti. Mikään kun ei syö miestä / naista niin paljon kuin kesken jätetyt projektit. Silloin tuntuu todella epäonnistuneensa ja seuraavan projektin kohdalla on suuri vaara epäonnistua, mikäli sellaista tulee edes aloitettua. Olkoot polkusi keveitä ja sunnitelmasi myötätuulessa, toivon ma!"

 Sekä toinen kiitos kuuluu ihanalle ystävälleni E:lle joka piristi minua viestillään. Viesti kuului näin:

"No sie oot Piia aina vähintään yrittäny tosissaa, ku on tullu takapakkia, oot vaan alottanu taas alusta! Se on kehuttavaa, että aina jaksaa uuestaan lähteä, kyllä se (kilot), kyllä lähtee kaikki vielä pois! :) " 

Valittelin siis ystävälleni E:lle sitä kun olisin voinut päästä puolen vuoden aikana parempiinkin tuloksiin, mutten ole omasta mielestäni yrittänyt tarpeeksi. 

Mutta nyt tämä emäntä jatkaa takan lämmittämistä sekä alkaa metsästää minilomaa itselleen ja miehelleen helmikuun lopulle <3 

Mukavaa torstai iltaa kaikille ihanaisille <3