Yleistä höpinää ja löpinää

 Olin eilen jo kirjoittelemassa teille, mutta teidän onneksenne jätinkin kirjoittamisen sikseen, koska siitä olisi tullut totaalinen marmatus postaus. Vaikka eilen olikin mukava päivä ja sain kokea mukavia juttuja ( yhteisiä hetkiä rakkaan kanssa <3, hyvä lenkki Onnin kanssa, pitkä puhelu iskän kanssa)

niin eilen painoi myös viikon aikana kertynyt univelka. Ja se samainen univelka on

myös aiheuttanut tällä viikolla muutamia ylimääräsiä kiukun purkauksiakin. Viime yönä

kuitenkin sain nukkua kaikessa rauhassa tietäen, että tämä päivä on vapaapäivä. Tämän

päivän ihanuutta lisää se, ettei tarvitse itse laittaa ruokaa vaan anoppi kutsui meidät 

ystävällisesti heille syömään. Ja mehän mielellään menemmekin ;)

Eilinen ilta vierähti ompelukoneen ääressä. Mietin mielessäni, että moni ikäiseni

on kapakassa tähän aikaan, mutta itse mieluiten vietin sen ompelukoneen ääressä

ja siitä sitten siirtyen kullan kainaloon torkkumaan ja katsomaan Pasilan 3 tuotantokautta.

Tulette myöhemmin näkemään nuita ompelu illan tuloksia, kunhan saan loputkin valmiiksi.

Karkitonta aikaa on nyt takana 28 päivää. Eilen tuskat olivat kovat, mutta

pysyin lujana enkä antanut periksi. Tarkoitushan siis olisi olla sinne 1.12 asti karkitta.

Itse olen huomannut sellaisen eron (liekkö tupakoijillakin samantapainen), että

maistan paremmin erimaut. Erityisesti suolaisen ja makean. Tämä ehkä

johtuu siitä, että makuaisti ei ole enää niin turtunut makeasta ruuasta. Suolaahan

käytän ruuanlaitossa vähän yleensäkkin, mutta taas kaikki piilosuola, jota on 

sipseissä, pitsoissa yms. tulee huomaamatta.

Laihdutuksessa on päästy nyt aloitus vaiheen yli-innokkuudesta eroon

ja yritetään toteuttaa käytännön tasolla ja järjellä niin liikuntaa kuin ruokavaliota. Tälle

viikolle on nakattu 2 salitreeniä (toisena kädet, toisena jalat) sekä 3 lenkkiä (+tänään mennään) Onnin kanssa. Että ei paha, kyllä sillä yleiset liikuntasuositukset ainakin saa täyteen :) Vaikka

lisäys ja monipuolisuus ei tekisi pahaa.

Tästä taas pääsemme siihen, että kävin torstaina pitämässä blogin yhteistyökumppanin Physio Phoenixin kanssa vähän palveria, että mille me alettaisiin :) Ja päädyimme siihen, että

alan treenata siellä loppuvuoden ja pääsen kokeilemaan heidän jumppiaan, saliaan, solariumia, infrapunasaunaa sekä hierontatuolia. Samantyyppisen tarjouksenhan sain jo viime keväänä

heidän sponsoroimansa arvonnan yhteydessä, mutta homma jotenkin suoraan sanoen kusi käsiin minun osaltani. Sen aika vain ei ehkä vielä ollut silloin. Mutta siis luvassa on monen näköisen jumpan testailua ja nuiden hierontatuolin, ip saunan ja solariuminkin :) Ja tarkoituksena

olisi lähteä jumppailemaan jo ensi viikolla. Paljon mielenkiintoisia jumppia oli tarjolla,

mutta niistä lisää myöhemmin!

Ensi viikon torstaina menen myös käymään yhdessä yhteistyöpalverissa, jossa suunnitellaan

mille alettais vai alettaisko milleen ;) Mutta siitä sitten myöhemmin kun on jotain

mitä kertoa. 

Silti uskon yhä edelleen kuten projektin alussakin, että blogi saa juurisellaiset yhteistyökumppanit kuin tarvitsee. Minun hallinnassani se ei ole. Minun tehtäväni on vain laittaa kyselyä sinne

tänne ja toivoa parasta. Moni ihana on vastannut sähköpostiin ja yleensä ollaan jotain päästy

kehittelemäänkin, kiitos siitä heille <3 Kiitos myös niille, jotka ovat vastanneet ja on mietitty yhdessä, mutta todettu ettei onnistu. He ovat kuitenkin yrittäneet. Mutta moni on myös jättänyt vastaamatta noihin kyselyviesteihin mikä  on harmi. Siis siltä osin, että voihan viestiin vastata, että ei kiitos. Onhan se kohteliaampaa kuin ei vastausta ollenkaan.

Huomena olisi taas tarkotus käydä puntarilla mutka. Olen pitänyt siitä pari päivää

taukoa kuin huomaamatta. Ja yritän, että alkaisin vain kerran viikossa punnitsemaan

niin tuloskin olisi luotettavampi ja muutenkin helpompi todettavissa. 

Viime aikoina laihdutuksen lisäksi on pyörinyt mielessä paljon asioita. Paljon muistoja. Osa iloisia ja osa vähän kipeämpiä. Paljon tulevaisuuden mietteitä. Osittain nämä ovat varmaan kummunneet

verkko aarrekarttakurssin 3 tehtävän kautta kun asioita on joutunut pohtimaan ja miettimään. Mutta

myös tuo liikuntapaussi teki sen, että kun ei saanut liikkua niin piti vain olla ja oli aikaa ajatella. Mikä on hyväkin juttu. Joskus täytyy pysähtyä miettimään ja ajattelemaan eikä vain

koko ajan mennä pääpunaisena eteenpäin. Ne kipeimmätkin asiat kun on joskus käsiteltävä

sydämensä ja mielensä muistista.

Mutta nyt tämä muisteloija lähtee nauttimaan jotakin aamupalaksi ja sitten Onnin kanssa

lenkille ja ompelupuuhiin taas.

Leppoisaa sunnuntaita jokaiselle <3