Ihastus kahvakuulaan iski kuin salakavalasti. Vaikka myönnän sitä jo hieman hiplanneeni aikaisemmillakin kauppareissuilla, mutta päätin, että nyt sen ostan. Eka treeni kokeiltu ja hyvältä tuntuu! Mukavasti tuntui, että otti niin käsiin kuin jalkoihinkin vaikka ajattelisi olevan vain käsille.
Puntari jummaa paikoillaan. Sain kehoituksen unohtaa sen viikoksi kaappiin. Miksi se
silti kökkii sängyn vieressä ja kehoittaa hyppäämään päälleen heti aamulla?
Luonnollinen selityshän tuolle painon jummaamiselle on äkillinen liikunnan lisääminen. Ja sen
myötä keho jemmaa itseensä nestettä sun muuta tavallista enemmän
ja koittaa toipua shokista (kuulema). Luotan, että niitä tuloksia vielä tulee.
Viikko 39 meni maatessa ja sairastellessa ilman minkäänlaista liikuntaa edes sitä vähäistäkään
kävelylenkkiä ja tällä viikolla on vedettykkin ihan urakalla treeniä. Niistä lupaan teille
viimeistään maanantaina laittaa koosteen. Mutta voin kertoa, että liikuttu on ihan urakalla joka päivä! Niin paljon, että lepopäivät meinaavat ihan kuulostaa hullulta ajatukselta (tiedän, nekin olisivat tärkeitä). Tuntuu, että sama mielihyvä, mitä ennen sain herkuista on siirtynyt saatavaksi liikunnasta ja siitä itsehillinnän tunteesta kun osaa rajoittaa syömisiään.
Koko viikon olen hienosti jaksanut pitää ruokapäiväkirjaa ja miettiä syömisiä. Toivottavasti
sama jatkuu vielä ensi viikolla ja sitä seuraavalla jne ;) Ensi viikolle on luvassa
kouluviikko, joten täydentuntuisia päiviä tuntuvat olevan ensi viikon päivät. Onneksi mies
lupasi käydä äitinsä luona syömässä koko viikon niin vältyn siltä, että tarvisi alkaa illalla
laittamaan ruokaa seuraavaksi päiväksi hälle. Säästyy sekin aika liikuntaan, kotitöihin ja yhteiseen aikaan.
Tämmöisiä sportti ajatuksia täältä tällä kertaa. Nyt kutsuvat pyykit laittajaansa ja työ iltakin olisi tänään vielä luvassa. Mukavaa lauantaita itselle kullekkin säädylle <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina tervetullut! :)