Liikunta syö aikaa, mutta myös antaa

Kuva lainattu täältä

 My Project Me -blogissa Jennie kirjoitti tekosyistä, jotka estävät liikunnan. Se on totta, että aina löytyisi hyvä syy jättää liikunta väliin ja vedota kiireisiin tai väsymykseen. Itse mietin viime
lauantaina lopen väsyneenä työpäivän (työpäivä alkoi klo.4.30 ja päättyi 12.30) ja raskaan viikon jälkeen, että ei en jaksa lähteä Onnin kanssa lenkille. Kuitenkin kotiin päästyäni en riisunut ulkokamppeita ollenkaan vaan jatkoin samantien matkaa Onnin kanssa tunnin lenkille. Tässsä
tulee hyvin esiin Too big to be me blogin Ericalta lainaamani ns.voimalause:  

"Tee se, niin se on tehty"

 Ja niinhän se olikin! :) Sen jälkeen sai hyvällä omalla tunnolla alkaa puuhastelemaan omia mielijuttujaan kun tiesi, että päivän liikuntakiintiö on edes jollain tasolla hoidettu. Sama homma oli sunnuntaina. Päätin, että ennen kuin lähdemme anoppilaan syömään käyn lenkillä, jotta voidaan kyläillä rauhassa ja saan kyläilyn jälkeen puuhastella muita juttuja rauhassa.

Kyllä tänäkin aamuna olisi makeasti väsyttänyt ja haluttanut jäädä makoilemaan sängyn pohjalle ja tuijottamaan televisiota. Mutta kesken jääneen uusimman MeNaiset Sport lehden luettuani loppuun nousin ylös, petasin sängyn ja söin puuron. Sitten kamppeet niskaan ja eikun salille tekemään käsitreeni ja pika mutka asioilla. Sitten vielä jokuseksi tunniksi kotiin ennen töihin menoa siivoilemaan yms. 

Meillä on aikaa jos päätämme, että meillä on. Joskus toki kellosta loppuvat ihan oikeasti tunnit kesken, mutta silloin täytyy miettiä mikä on itselle oikeasti tärkeää ja mihin aikansa haluaa kuluttaa oikeasti.

Jos taas ei olekkaan ajasta kyse vaan väsymyksestä on syytä miettiä mistä väsymys johtuu? Johtuuko se juurikin siitä liikkumattomuudesta? Vai ruokavaliosta? Vai missä on vika? Ainakin itse saan kuntosalilla täysillä tehdystä treenistä tai Onnin kanssa lenkillä käynnistä virkeän ja energisen olon&mielen. Eli se antaa enemmän kuin ottaa.

Rakas aviomieheni totesi viime viikolla voivansa pian aloittaa työpäivien jälkeiset talvipäiväunien otot jälleen kunhan viimeiset suuremmat kotityöt on listalta tehty. Hän kehoitti minua myös kokeilemaan. Totesin hänelle tähän, että muuten voisin, mutta kun ne kilot ei siellä sohvalla makoilemalla lähde. (Paitsi vaakamambossa.) 

Kilot eivät tule itsestään, eivätkä ne lähde itsestään. Se on sanomattakin selvää. Eikä onneen ole

oikotietä - eikä myöskään hoikkuuteenkaan. Se on vain hyväksyttävä. Töitä on tehtävä!

Toki myös joskus elämäntilanne vaikuttaa. MUTTA mielestäni elämäntilanteeseen voivat vedota lähinnä vain pieniä lapsia omaavat vanhemmat, taloa rakentavat tai jotka kärsivät vakavammasta sairaudesta tms. Tämä on aika raaka mielipide - tiedän. 

Tällaisiin ajatuksiin tältä erää. Nyt hetkeksi siivoushommien pariin ennen töihin lähtöä :)