Retki hyvän mielen kesäpihalle

Tervetuloa pienelle retkelle hyvän mielen kesäpihalle.

Tämä on jatkoa hyvän mielen lenkille.

Kengät on hyvä jättää heti oven pielessä pois ja nautiskella avojaloin kulkemisesta.

Oikealla puolella tirisee jo grilli houkuttelevine antimineen. Kuvun alta löytyy makkaraa, annasrenkaita, kesäkurpitsaa, halloumjuustoa sekä erilaisia pihvejä. Tuoksu tuo jo veden kielelle. Ja kuten huomaatte ensin meidän täytyy siirtyä tästä auringon lämmittämältä betonilta tämän pienen sepelikohdan yli päästäksemme nurmikolle. Sepelin tilalle on tulossa meidän kesäterassimme toivottavasti viimeistään ensi kesänä.

Perhosia tälle kesälle on riittänyt. hiekan reunalle ne kasaan ovat kerääntyä päättäneet. Kun vierestä kävelet voit perhos sateessa pian kävellä.

Voit tuntea nurmen kutittelevan varpaitasi.

Voit kuulla kuinka linnut laulavat ja tuuli puhaltelee puiden latvoissa samalla kun kaukana kuuluu ohiajavien autojen äänet, jotka seuraavat matkallamme pihalla.

Monivuotisen kukkapenkin kohdalla on hyvä pysähtyä tuoksuttelemaan erikukkia ja tarkastelemaan kuinka osa niistä on kukkinut ja kuinka osa vasta valmistautuu puhkeamaan nupusta kukkaan.

Jos väsy yllättää ja lämpö ahdistaa, voi tammen alla hieman varjossa torkahtaa.

Hurmaavaa puhtaan pyykin tuoksua ei kukaan voi vastustaa.

 Tammen lehden kuvio on kaunis ja aina samanlainen. Ja pinta niin kiiltävä ja sileä.

Vanha sireeni myös kukkia jaksaa yrittää.

Nuori kukkia jaksaa, mutta pituutta ei vielä juuri lain. Tuoksu silti, mitä aistikkain.

Pihlaja ei enää kukkia jaksanut, vaan marjoja odottamaan se alkoi.

Jos oikeaan aikaan kylään saapuu, voi myös savustetusta kalasta päästä nauttimaan. Silloin pihan valtaa vahva savun haju, yhtä aikaa houkutteleva kuin voimakkaan väkeväkin.

Lyhyt on myös tie metsäpolulle, mutta tällä kertaa ei reittimme sinne vie.

Aukinainen saunan ovi liekkö lupaus lämpimästä saunasta, hennosta savun hajusta, tulesta ja koivun lehdistä.

Saunan vieressä humala komeasti kukoistaa ja itseään puuaitaan kiinnittää.

Nyt on hyvä katsoa mihin astuu kun kanalaa kohti käy tie. Maassa kun pyörii oksaa, kiveä ja muuta mullan mukana.

Kanalaan kurkatessa voi tuntea nenässään hienoisen muhan tuoksun samoin kuin aidon kanankakankin, joka ei muuten tuoksu samalta kuin kaupan lannoite. Samalla voi vaihtaa muutaman sanan kana rouvien ja neitien kanssa. Vastauksen mitä varmimmin saat.

Voi myös kasvimaalle hetkeksi pysähtyä. Muutaman rikkaruohon kitkeä ja multaan sormensa upottaa. Se se vasta mukavalta tuntuukin. Ja vaikka vähän suun persiljaa taittaa tai hitusen ruohosipulia maistaa. Myös herne versoaan pukkaa ei sekään maultaan mahdoton ole.

Käsi ovella vanhaa puuta saa koskettaa. Sen pintaa karheaa ja niin tikkuista, silti siinä jotain kiehtovaa tuntien.

Puita saunaan hakiessa voi tuntea paljaiden jalkojen alla puisen vanhan lattian ja sen narinan.

Sen pinta tuntuu karhealta ja hieman pistävältä eikä tikuiltakaan varnasti vältytä.

Komposti omaa mullan tuoksuaan välittää. Kova on sen työ, mutta hyvä on tulos.

Myös herukkapensaat ovat alottaneet marjasadon kasvattamisen. Niiden lehtien tuoksu tuo hymyn huulille ja muiston talvi-päivistä juomassa kuumaa herukkamehua.

Omenan lehtiä koskettaessa voi tuntea niiden pehmeyden.

Suuren kuusen latvaa kohti kurkottaakin vois, jos se vaikka lisää pituutta sois. Taitaa silti matka olla liian pitkä ja maakin kovin havuinen alla suuren puun tuon.

Nyt onkin hyvä hetki istahtaa alas ennen saunaan menoa ja syöntiä, hetki ilta aurinkoa ihastella ja miettiä tulevia retkiä. Kengätkin yhä kiltisti omistajaansa odottavat.

Kiitos, että jaoit tämän retken kanssani <3