Paljon olen pohtinut ja miettinyt, haluanko blogini olevan rauhan tyyssija, hyvän mielen blogi vai omien pohdintojen ääneen julkaisu paikka? Ehkä se voi olla samaan aikaan kaikkia noita hitusen. Mutta mikä on se blogin todellinen luonne? Ja millainen oikeasti on se hyvä blogi?
Haluaisin, että blogi olisi totta kai minun näköiseni. Haluaisin sen olevan ulkonäöltään selkeä ja silmää miellyttävä. Sisältö saisi olla enemmän rauhallista ja henkisempää, taas toisaalta välillä iskee
pohdinnat monen asian osalta päälle ihan muulta kuin henkiseltä kantilta..
Aihepiirit ovat tunnetusti lukuiset. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jos yhteen aiheeseen keskittyisin tulisi postauksia vain kerran kuussa. Mutta onneksi yhden blogin nimen alle mahtuu riemunkirjavasti tekstiä aiheesta kuin toisestakin. Ja ehkä on hyvä, jos siellä eri tekstien keskellä näkyy kuitenkin se todellinen elämä ja sen luonne. Eli ilot, surut ja onnen murut kera haaveiden ja unelmien.
Eihän ihmenkään ole vain yhdeltä kantilta katsottavissa. Ihmisessä itsessäänkin on olemassa psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen toimintakyky. Joten miksi bloginkaan tarvitsisi olla?
Ja kun minä olen tällainen, niin milalinen voi blogi olla? No vain ja ainoastaan samanlainen kuin minä. Sillä kuitenkin kirjoitan lopulta itsestäni ja ajatuksistani.
 |
| Kuva täältä |
Olen juuri tänään miettinyt blogiasioita ja kävin lukemassa tuon kirjoituksenkin - valtavasti kysymyksiä...ehkä olisi aika kirjoittaa vastauksia.
VastaaPoistaMinulle iskee blogikriisi aina muutaman kerran vuodessa. Silloin tunnen, että missään ei ole mitään tolkkua - onneksi se on ohimenevää. Varmaan hyvä ajatus on se, että tekee itsensä näköistä juttua :)
Elä huoli, sitä tuntuu olevan aika ajoittain liikkeellä siis sitä blogi kiirisä :) Mutta aina joka kerta
VastaaPoistase menee tavalla tai toisella ohi, joskus radikaalimpien muutosten kautta joskus vähän pienempien.