Sananen työhyvinvoinnista

MUISTUTUKSENA TEKSTIN LUKEVILLE, ETTÄ TEKSTIN TARKOITUS EI OLE LOUKATA TAI MUSTAMAALATA KETÄÄN TAI MITÄÄN. AINOASTAAN ANTAA ROHKEUTTA MUILLEKKIN TEHDÄ VALINTOJA.

Viimeisimmässä Superin (Suomen perus- ja lähihoitajaliitto) lehdessä käsiteltiin työhyvinvointia. Otsikko sai heti samaistumaan ja muistelemaan omia vuoden vaihteen aikaisia ajatuksia ja mietteitä. Otsikko kuului näin" SuPerin työhyvinvointikyselyssä pelottavat tulokset: Hoitajat vaihtavat alaa, jos työolosuhteet eivät kohene". Artikkelissa keskityttiin paljon työssjaksamiseen ja työhyvinvointiin.

Nyt asioiden jo muututtua ja ajan annettua kulua uskallan puhua omasta vuoden vaihteessa olleesta tilanteesta. Työskentelin tällöin vielä vanhuspuolen yksikössä yksityissektorilla. Yksikkömme oli isomman nimeltä mainitsemattoman firman nimen alla. Nytemmin firma on ollut paljon Suomessa otsikoissa siitä kuinka vanhusten hoidolla yritetään tahkoa rahaa.

Opin edellisen paikan jälkeen paljon - paljon pahaa, mutta myös jotain hyvääkin. Opin, ettei aina kannate luottaa lupauksiin sinisilmäisesti, vaikka kuka sanoisi ja mitä sanoisi. Tämä asia tuli esille työsopimusasioissa kun vakituinen sopimus ei ollutkaan vakituinen yht' äkkiä.

Toinen tärkeä oppi oli, että asioista on puhuttava tai homma paisuu ja pahasti. Ja mielellään asioista on puhuttava sen henkilön kanssa ketä asia koskee. Ja, että selän takana pahan puhuminen ei auta ketään, ei kenenkään kohdalla. Myös oikeiden asioiden tiedonkulku on tärkeää kaikkien kannalta. Sen hetkiseen tilanteeseen päti ehkä parhaiten sananlasku "Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä".

Hyvä osuus olivatkin sitten varmaan asiakkaat, monipuolinen työnkuva, kehittämisen taidon oppiminen (josta myös kyllä negatiivistakin kun olin liian tehokas) ja eritoten vanhan oppi nuorelle oli positiivinen erään aivan mahtavan työkaverin osalta, josta opin tykkäämään ja jota voin sanoa ikävöinäni näinäkin päivinä.

Kirjoittelin aikaisemmin verohallinnolle matkakorvaus hakemusta ja voin sanoa näin jälkiviisaana, että en enää ihmettele yhtään minua vaivannutta väsymystä ja ylimääräsiä sydämentykytyksiä, jotka rytmihäiriöinä ilmenivät. Yksin valvottavat yövuorot, iltavuorosta aamuvuoroon meno, pätkä aamuvuorosta yövuoroon meno, pitkät työputket jne. Ei hyvä yhdistelmä!

Lopulta aloin olla niin väsynyt tilanteeseen ja siihen, että työsopimuksessa luki:" töihin tarvittaessa kutsuttava", että tilanteelle oli pakko tehdä jotain. Terveys alkoi kärsiä ja flunssa otti valtaa eikä henkinenkään olo ollut häävi kun töiden jatkuvuudesta ei ollut varmuutta eikä sitä myöten rahantulosta. Kyselin jo yhdeltä ystävältä, että onkos kaupan kassalla hyvä palkka? Eli alan vaihto alkoi olla vahvasti mielenpäällä tai ainakin edes työpaikan vaihto.

Ollessani sairaslomalla viimeisen kerran kyseissä paikassa sain kauhean ryöpytyksen päälleni kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Menin hämilleni puhelun jälkeen, enkä voinut kuin vain itkeä. Mies katsoi vieressä hämillään ja sanoi, että elä nyt tuon takia itke, tuo ei ole sen arvoista. Siinä vaiheessa ei ollut muuta keinoa purkaa omaa pahaa oloaan kuin kirjoittaa kirje esimiehelle ja vastata esitettyihin perättömiin syytöksiin ja kertoa oma näkemys asioista.

Sen jälkeen asiaa ei tarvinnut enää käsitellä. Nimittäin tapahtui jotain erinomaisen hienoa. Elämä otti uuden suunnan. Olin ennen sairaslomalle jääntiä ehtinyt jättää avoimia työhakemuksia hoitoalalle sinne sun tänne. Ja kappas kun yhdestä paikasta tulikin viesti, että kiinnostaisiko viikon sijaisuus. Minä soitin äkkiä miehelle ja kysyin mielipidettä. Hän totesi, että ota riski ja vastaa kyllä ja jos joku muu on ehtinyt jo ensin niin sitten ei mahda mitään. Mutta kukaanpa ei ollutkaan ehtinyt. Vietin yhden mukavimman sijaisviikon vanhuspuolella paikassa jossa en ollut ennen muuta kuin käynyt muissa merkeissä mutkan. Edelliseen paikkaan ilmoitin vain lyhyesti, etten ole enää käytettävissä.

Myöhemmin vielä aikaisemmin tässä kirjoituksessa mainitsemani työkaveri otti vielä yhteyttä ja kerroin hänelle kaiken tapahtuneen ja keskustelumme aikana selvisi, että olimme yhtä mieltä tapahtumista ja että olin tehnyt oikean valinnan vaihtaessani paikkaa.

Viikon sijaisuuden jälkeen tuli muistaakseni pari viikkoa työttömyyttä. Ekan työttömän viikon puolivälissä kuitenkin alkoi tapahtua ja siitä reilun viikon päästä löysin itseni aloittamassa työt lasten parissa. Eli vaihdoin omalla alalla kohderyhmää :)

Näinpä ollen löysinkin itseni sitten aivan toisenlaisesta työyhteisöstä. Avoimesta, iloisesta, nauravaisesta, vitsiä lennättävästä, toisiaan tukeva, opettavainen, positiivisesta hengestä nauttivasta ja rehellistä keskustelua käyvästä paikasta. Jossa olenkin viihtynyt aivan erinomaisesti jo 5kuukautta ja vielä näyttää taival siellä jatkuvan ainakin loppuvuoteen ;)

Nykyiseen paikkaan mennessä kerroin rehellisesti edellisen paikan huonoista kokemuksista ja sanoinkin, että voi olla, etten heti uskalla täysin luottaa ja voin olla varautunut, mutta että jossain vaiheessa varmasti tilanne on parempi. Eikä mennyt kauaa kun jo huomasin päässeeni porukkaan hyvin mukaan ja pystyväni olemaan töissä ihan oma itseni, joka pitäisi olla jokaisen oikeus ja ihan luonnollinen juttu. Lisäksi mennessäni päätin, että kysyn heti jos jokin asia vaivaa enkä jää murehtimaan ja miettimään asioita yksin. Sekin on auttanut paljon. Lisäksi on auttanut paljon se, että olen nähnyt ja oppinut kuinka asioista voidaan ihan oikeasti keskustella. Myös niistä vaikeistakin.

Olen nytemmin nauranutkin lastentarhanopettajallemme hänen tehdessä työvuoroja tai kysyessä miten olen kokenut jonkun hankalan tilanteen vastannut, että minut on sen verran kovissa vesissä keitetty aikaisemmin, että en jaksa enää pienestä hätkähtää. Hänen kauhistellessaan useamman päivän työvuoroputkea tai sitä, ettei viikonloppu vapaa satukkaan 3 viikonlopulle vaan 4 viikonlopulle, lohdutan häntä muistuttamalla, että olen tullut lähihoitaja puolelta. Ja siellä asiat  noiden asioiden osalta ovat täysin toisella tolalla. Eli mennään illasta aamuvuoroon (mikä nykyisessä paikassa on harvinaista), yövuorot ovat huomattavasti kevyempiä ja niitä ennen ei ole pätkävuoroa, viikonloppu vapaat ovat pahimmassa tapauksessa 1 viikonloppu vapaa 6 viikon aikana (nykyisessä 1 viikonloppu vapaa 3 viikon aikana) ja työputket voivat olla välillä todella pitkiä tai yhden päivän vapaita jatkuvasti (nykyisessä tiedän, että joka viikko on vähintään 2vapaapäivää).

Joskus on siis käytävä hieman ulapalla ja rosoisella polulla, jotta löytää elämälleen oikean suunnan ja ymmärtää tehdä muutoksia. Nyt voin sanoa rehellisesti, että viihdyn työssäni ja jaksan paremmin. Ja koen löytäneen oikean paikan ja "alan". Sen takia lähdenkin syksyllä jatkamaan opintoja työnohessa kuten olen kertonut.

Loppuun voin vain lainata jo muistaakseni talvella lukemaani SuPerin lehteä, jossa sanottiin:" Sellainen työyhteisö kuin on esimies/johtajakin". Ja muistakaa, älkää pelätkö tehdä välillä suuria ratkaisuja ja ottaa riskejä! Joskus ne ovat ainoita oikeita!