Avattuja muutosten ovia ja arkisia ajatuksia

Kuten moni on huomannut on blogissani iskenyt kova juttujen kirjoitus innostus eikä loppua toivottavasti ihan heti ole näkymässä :) Eilen hetken mielenjohdosta muutin blogin virallisen nimen Omakoti kullan kallis osoitetta enemmän muistuttavaksi eli Elämän kultahippusia.  Ajatus lähti kun tilasin aikaisemmassa postauksessa mainitsemniani käyntikortteja. Otsikkoa käyntikorttiin kirjoittaessa mietin sitä kuinka blogin kuva on muuttunut eikä aiheet ole enää pääosin talo asioihin ja muihin liittyviä vaan laidasta laitaan maan ja taivaan väliltä itselleni tärkeistä tai muuten vain mietityttävistä asioista.  Vai onko sittenkin niin, että kun omakin sukunimi vaihtuu on syytä vaihtaa bloginkin nimi? ;)

Mutta kuten sanottu ja kuten olette varmaan huomanneet on tekstiä alkanut pulputa älyttömissä määrin viime aikoina. Mikä on totta kai positiivinen juttu ja ihanaa. Lisäksi on tulossa eräs aivan ihana juttu, johon RunoTalon Sari minua pyysi testaamaan. Se liittyy myös nuihin voimakortteihin, mutta siitä myöhemmin lisää.

Viime aikoina on tuntunut, että muutosta pukkaa sieltä täältä monellakin tapaa erityisesti blogissa ja vähän omassakin elämässä. Isoin muutos omassa elämässä on nyt tuo naimisiin meno, joka ehkä peittääkin pienempiä muutoksia alleen osaksi. Nyt moni miettii mikä siinä nyt on muka muutosta kun naimisiin menee. Mutta voin kertoa, että kyllä siinä tuntuu olevan omat juttunsa ainakin omasta mielestäni :) Sen jälkeen on rouva, ei neiti. Hyvä kun olen juuri ja juuri oppinut hyväksymään sen, että minua puhutellaan tädiksi (okei olen harjoitellut sitä niin kauan kuin velipojan 4 vuotias tyttö on oppinut puhumaan ja sanomaan täti). Ja uuden sukunimen opettelu se vasta hassua onkin! Ja muita vastaavia pieniä juttuja mitä avioliitto tuo ja eritoten sen valmistelut.

Samaan aikaan olen yrittänyt opetella olemaan läsnä, opetella vain olemaan, huolehtia hyvinvoinnista, yrittää laihtua ja elää terveellisemmin.. Siinä kaikessa on aika paljon yritettävää ja opeteltavaa. Ehkä siksi viime aikoina on tuntunutkin, että laihdutusmotivaatio on ollut vähän hukassa! Eli kaikki motivaatio ideat ovat tervetulleita. Varsinkin kun näyttää, että tuo taulukko ei oikein edes saa motivoimaan painon pudotukseen tai edes häät... Tai sitten tässä on vain kyse äärettömästä itsekurista, jota en omista. Mutta kai sitäkin voisi kehittää ja harjoittaa..

Viimeisen viikon aikana on eksynyt joka aamu milloin mihinkin ruumiin osaan äitini peruja oleva magneettikoru. Koru on siis nauhamainen, jonka saa haluamaansa kokoon ja haluamallaan tavalla mihin haluaakin laittaa.

                                  

Oma erivärinen, mutta vähän helpottaa hahmotusta millaista korua tarkoitan.

Kuva lainattu täältä.

Paikan olen valinnut korulle aina sillä perusteella mitä paikkaa on tuntunut kolottavan. Jos kolotusta ei ole tuntunut olen laittanut sen oikeaan ranteeseeni. Tai sitten päivän aikana vaihtanut korun paikkaa tarpeen tullen. Positiivista vaikutusta olen huomannut, mutta toisaalta omat kivut ovat olleet sellaisia, jotka olisivat menneet ehkä ilmankin ohi. Mutta ainakin kaunis asuste koru on ;)

Mutta nyt tämä neiti alkaa valmistautumaan pikku hiljaa huomiseen työpäivään 2 yövuoron ja niitä seuranneen 3 päivän vapaan jälkeen. Ja totta kai samalla vähän ohimennen suunnittelemaan tulevia blogi juttuja ;))