Katrin, Tuulin ja Nupun tyttökerho on aina ollut olemassa. Aina on joku,
jolle soittaa jos surettaa, jonka kanssa matkustella, istua
trendibaareissa ja valvoa yömyöhään, juoda viiniä ja kuunnella vanhoja
LP-levyjä. Jossakin tulevaisuudessa siintää pariutuneiden ihmemaa, mies
ja jaloissa pyörivät lapset – niin kaukana, että sattuu. Sitten
Katri tapaa elämänsä miehen. Suloisen, surusilmäisen Milon, joka haluaa
kaiken: Katrin, irtosuhteet ja oman koskemattoman elämänsä.
Oma kommentti:
Tämän kirjan kanteen olisi pitänyt laittaa varoitus sen koukuttavuudesta. Kirja oli aivan huikea. Ja jotenkin kuin sattumankaupalla sen kirjastosta otin kun yritin etsiskellä jotain uutta ihanaa hömppää luettavaksi. Kirja odotteli kauan aikaa yöpöydällä seilaten pöydältä laatikkoon ja takaisin. Kun sain sen vihdoin luettavaksi oli se menoa - koukussa oltiin. Kirjan henkilöihin oli helppo samaistua ja oli helppo asettua heidän ajatuksiinsa ja
juonessa oli helppo pysyä mukana. Ja jotenkin, tämä kirja käsitteli myös paljon sellaisia asioita mitkä itsellä päässä pyörivät, vaikka oma elämäntilanne ei olekkaan kirjan päähenkilön kanssa samanlainen. Vaikuttava kirja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentti on aina tervetullut! :)