Itsestä kiinni

Viikonlopun aikana minussa on herännyt pieni kapina henki. Minun ei ole pakko tehdä mitä minä en halua. Minun ei ole pakko syödä tuota ruokaa jos en halua. Minun ei ole pakko hymyillä jos en halua. Minun ei ole pakko lähteä kuntosalille jos en halua. Minun ei ole pakko kirjottaa tänään blogiin jos en halua. Syytä moisen pienen sisäisen kapinan heräämiseen en tiedä. Se vain heräsi jostain. Ja se heräsi ilmeisesti kesken talviuniensa sillä sen verran äkäisesti se ylös nousi ;)

Ehkä toisaalta on hyvä, että välillä nousee pieni kapina henki. Ainakin minut se on saanut huomaamaan, että omasta elämästään on vastuussa itse ja siitä on tilivelvollinen vain itselleen. Karua, mutta totta.

Voimme luetella elämässämme tekosyitä miksi teimme niin tai näin. Mutta kelle me niitä tekosyitä luettelemme? Yritämmekö niiden avulla selitellä läheisillemme tai muille kanssa ihmisille miksi olemme tehneet niin tai näin? Vai huijaammeko tekosyillä vain itseämme? Voimme sumuttaa ja huijata lähiympäristöä, mutta miksi huijaamme samalla myös itseämme? Miksemme voi vain kertoa itsellemme rehellisesti, että nyt vain ei ole juuri hyvä hetki tälle tai tuolle asialle.

Toisaalta taas voimme suojella itseämme tekosyillä. En voi nyt mennä kuntosalille kun kurkkuani särkee vaikkei sitä särkisikään. Mitä jos taas sanoisimmekin itsellemme rehellisesti, en nyt voi mennä kuntosalille, koska en jaksa. Tämän jälkeen voisimme käydä itsemme kanssa keskustelun siitä kuinka mielemme virkistyisi kuntosalilla jne. Suoran kiellon sijaan. Ja pian todennäköisesti olisimme kuitenkin ihan hymyssä suin hyvillä mielin kuntosalilla.

Kyllä juu kropan eteen täytyy tehdä töitä ja tekosyitä löydämme aina jos vain haluamme. Ja oikotietäkään onneen ei ole laihdutuksen osalta. Mutta jos pysähdymme kuuntelemaan kehoamme kaikessa rauhassa se voi kertoa meille paljon. Se voi kertoa meille kuinka huonosti voimme koska syömme paljon roskaruokaa tai koska emme liiku tarpeeksi. Kasvot voivat säteillä stressifinneistä, mutta me painamme täysillä eteenpäin.

Onko siis syytä välillä hidastaa, pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoaan, tuntemuksiaan ja oloaan? Valitettavan usein kun se väsynyt olokin johtuu siitä, että kroppamme kaipaisi liikuntaa ja puhtaampaa ruokaa.

Ja kyllä, tiedän että on ristiriitaista ensin kertoa siitä kuinka mitään ei ole pakko tehdä ja sen perään saarnata ruokavalion ja liikunnan tärkeydestä. Mutta pointtina tässä jutussa on se. Että voimme itse päättää laihtuvamme tai muutavamme elämäämme parempaan suuntaan. Se on vain meistä itsestämme kiinni.